Answers

Moi pitkästä aikaa!!

Tällä tytöllä on ollut aivan liian kiire keskittyä koeviikkoon ja sopeutumiseen, että blogi unohtui kokonaan. Nyt on kuitenkin kokeet hikoiltu ohi, joten sain kaivettua koneen esiin. Lupaus on lupaus, joten tässä tulee vastauksia kysymyksiin!

Ennen vaihtoa

Milloin otit suunnilleen ekaa kertaa yhteyttä rotareihin vaihdon vuoksi ja miten?

-Aloitin hakuprosessin muihin järjestöihin jo edeltävänä kesänä, ja syyskuussa sitten kävin jututtamassa Rotareita

Millä tavalla hait vaihtoon? Pistitkö vain oma-aloitteisesti viestin kaupunkin klubille, vai oliko siihen jotain lomakkeita valmiiksi?

-Otin ensin yhteyttä omaan klubiini esittäen asiani että nyt oisin valmis lähtemään vaihtoon, ja ne toimitti mulle kasan papereita mitä sain kynä syyhyten alkaa täyttelemään. Eli jos haluaa hakea vaihtoon, kannattaa olla kaikessa oma-aloitteinen!

Pitikö ku hait rotareiden kautta nii laittaa maatoiveisiin yksi ei-englannin kielinen maa?

- Käsittääkseni ei tarvi, jos et ole lukenut muita kieliä koulussa kuin ruotsia ja englantia. Mun ei ainakaan tarvinnut!

Oliko teidän perheessä vuotesi aikana toinen vaihtari, tai onko tulossa?

-Meille ei vaihtaria tullut, vaikka melkein aina se sopimus pätee myös toisimpäin, jolloin perhe ottaa yhen vaihtarin. Meidän kaupunkiin ei kuitenkaan tullut vaihtaria Rotareilta tänä vuonna!

Oliks jenkit sun ykkösvaihtoehto, vai olitko miettiny jotai muutakin maata?

- Joo meidän piti listata kolme maatoivetta, ja ykkösenä mulla komeili USA. Toisena Australia ja kolmantena Kanada!

Haitko muidenkin kuin rotareiden kautta?

-Hain yhteensä kolmen järjestön kautta, ja mut valittiin niistä kaikista. Sitten vertailin näitä kolmea järjestöä, jonka jälkeen päädyin Rotareihin.

Mikä sun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli?

- Taisi olla 9.3

Sillon alkuvuodesta ku olitte nycissä, ni oliks siellä vaan suomalaisia usa+canada vaihtareita vai oliks niitä muistaki maista?

- Se oli Rotarien järjestämä 4 päivän orientaatio kaikille suomalaisille vaihtareille, jotka suuntas Jenkkeihin tai Kanadaan, siis pelkkiä suomalaisia

Oliko Nyckissä kokoukset ja esittelykierrokset suomeksi?

-Joo kaikki puhuttiin suomeksi siellä!

Oliko nycissä mukana joku suomalainen opas tms?

- Meidän mukaan lähti Suomesta kaksi Rotary- järjestön ihmistä, jotka oli meidän kanssa siellä. Ite kuitenkin saatiin vapaasti kierrellä nähtävyyksiä kavereiden kanssa! 

Vuoden aikana

Oliko hetkeä, jolloin halusit lähteä sieltä takaisin kotiin?

- Itseasiassa ei kertaakaan tullut semmosta oloa että haluan keskeyttää vuoteni.  Joulun alla kävin kotona hautajaisten merkeissä, mutta silti menin takasin

Lempiaineesi koulussa?

-Tais olla kuvis!

Lempi vaatekauppasi jenkeissä?

-Semmosia löyty ku Sharlotte Russe, Rue 21, Forever 21 ja tietenkin Victoria's Secret!

Kenestä tuli sinulle tärkein ihminen Jenkeissä?

- En osaa nimetä yhtä, mutta mun kahesta parhaasta kaverista, host-veljestä sekä host-siskoista tuli mulle tosi

tärkeitä

Mikä oli oudoin asia mitä koit siellä?

- Tää on vaikea...hmm. En keksi muuta kuin se, että vaikka kuinka kertoo kuinka

hyvin asiat on Suomessa, ja koulutustasosta pisa- tutkimusten säestämänä jenkeille, niin osa niistä silti

uskoo että oma maa on paras kaikessa!

Mitä outoja tapoja amerikkalaisilla oli?

-No eniten siinä ruokakulttuurissa oli eroja. Mun kaverit järkyttyi ku kerroin syöväni ruisleipää, jonka päälle laitan salaattia, kurkkua, juustoa ja kinkkua. Ne syö vaan peanutbutter & Jelly leipiä! 

Kaunein paikka missä kävit?

- California on kaunein paikka.

Paljon suunnilleen rahaa menee kuukaudessa?

-Se riippuu tosi paljon henkilöstä, ja siitä mihin oot valmis tuhlaamaan. Joskus meni 20dollaria, toisinaan taas

1000 dollaria. Shoppailuun ei mennyt todellakaan kaikki rahat :D

Mitkä oli sun parhaimmat kokemuket?

- Kaikki NHL- ottelut mitä pääsin kattomaan, retki länsirannikolle, kaudet lentopallo-joukkueessa

sekä softball- joukkueessa

Entäs ne huonoimmat?

-Siellä ainut huono asia oli kotiläksyjen paljous!

Vaikka kaikki perheet oli varmasti tosi mukavia ja tärkeitä, niin mikä niistä oli kuitenkin paras ja miksi?

-Viimenen perhe oli paras, koska siellä oli kaks pientä tyttöä joiden kanssa löyty aina tekemistä, nuoret vanhemmat,

jotka ymmärsi paremmin mua, ja ne asu ihan keskustassa!

Mikä oli sellanen ikävin juttu mitä sulle kävi vaihdon aikana?

- Se, kun pappa nukkui pois täällä Suomessa mun ollessa Jenkeissä. 

Tuliko sulla monta kertaa koti-ikävä ja miten sait selätettyy sen?

- Joulun alla oli ainut koti-ikävä moment, ja skypettämällä kotiin, tekemällä ja menemällä jokapaikkaan sain ajatukset muualle. 

Tekisitkö jotai toisin?

- En mitään.

Miten sai helpoiten kavereita?

- Menemällä mukaan koulun harrastejoukkueisiin, ja olemalla avoin. Pitää laittaa ittensä likoon, siinä on vaihdosta

kyse :)

Perusvinkit tulevalle vaihtarille?

- Ole avoin, älä lähde hetken mielijohteesta taikka vanhempien painostuksesta, lähdet maailmalle ittes takia.

Älä aseta ennakko-odotuksia. Vuosi tulee menemään oman asenteen mukaan, negatiivisten asioiden sijaan opettele

ajattelemaan positiivisia puolia. Kun lähdet, vuosi on lyhyt aika. Ottakaa kaikki irti siitä vuodesta, ettei

tarvi myöhemmin miettiä kun olis jotain pitänyt sittenkin tehdä. Koulussa pitää tehdä töitä kavereiden eteen!

Mitkä asiat yllätti?

- Se yllätti, kuinka omat asenteet vaikuttaa asioihin niin paljon.

Mikä oli pelottavinta vuoden aikana?

- Ennen koulun alkua pelotti, että tuunko sopeutumaan porukoihin

Uskotko pitäväs yhteyttä kaikkien sun perheiden kanssa jatkossa?

- Ainakin ensimmäisen ja viimesen kanssa varmasti!

Tuntuuko että oot kasvanu henkisesti paljon, tai että tuntuuko että oisit eri ihminen ku joka vuosi sitten täältä lähti?

-Oon kasvanut henkisesti samoin kuin luonteeni puolesta. En sanoisi, että oon eri ihminen, "minäkuva" on vaan kasvanut vahvemmaksi, ja itsensä tunteminen parantunut. Se vuosi opettaa yllättävän paljon elämästä.

Suhtautuminen Suomalaisiin

Ainakun esittelit itsesi amerikkalaisille ja kerroit olevasi Suomesta, nii oliko ne just sillei

"ai sieltä jääkarhujen maasta" yms.

-Joillain ei ollut mitään tietoa missä Suomi sijaitsee ja multa kyseltiin onko meillä sähköjä, kuljetaanko autoilla, onko meillä kännyköitä ja just että käveleekö siellä vaan jääkarhuja kaduilla.

Miten suhtautui suomalaisiin?

-Avoimin mielin, ja jenkit on muutenkin tosi ystävällisiä, että sain vastailla paljon kysymyksiin! Ne oli tosi kiinnostuneita myös suomen kielestä, jota ne ihmeissään aina kuunteli!

Käyttäytivätkö kaikki sinua kohtaan "hyvin" vai oliko joillakin epäluulo sinua tai suomalaisia kohtaan?

- Kaiken kaikkiaan mua kohtaan käyttäydyttiin tosi hyvin jokapaikassa, mutta onhan jokapaikassa ihmisiä, joiden listalla et oo siellä kärkipäässä

Ruokavalio

Mikä on paras jenkkiherkku?

- Öö en osaa vastata, kun niiden ruoka ei oikein mua vakuuttanut:D

Muuttuko sun elintavat vuoden aikana? esim. söitkö enemmän/vähemmän herkkuja, harrastitko liikuntaa enemmän vai vähemmän yms!

-Joo, viimevuonna piti oikeasti tehdä töitä sen eteen, että pysyisin suht saman muotosena kun sinne lähtiessäni. Söin tosi vähän herkkuja, ja harrastin liikuntaa joka ilta. Eli hieman tehokkaammin kuin Suomessa, koska oman kehon kannalta se oli pakko :D

Onko amerikassa helppoa elää terveellisesti?

-Ei todellakaan ole:D

Kiusauksia on joka paikassa, ja jos sun host-perhe on epäterveellinen, niin ei sulla oo kamalasti vaihtoehtoja ruuan suhteen. 

Muuttuko sun vartalo mitenkään vuoden aikana?

-Ei juuri ollenkaan.

Ennen vuotta sanoin, etten aio lihoa yhtään. Mulle naurettiin ja sanottiin että turha toivo, lihoot kuitenkin, suurin osahan lihoo 5-10 kiloa. Tämän jälkeen otin semmosen asenteen että ”Katotaan saatana, mä näytän teille!”, ja kun kotiin palasin, niin vaaka näytti suurinpiirtein samaa lukemaa:) Se on todella paljon tahdonvoimasta kiinni! Yhtä paljon tuutte nauttimaan vuodestanne ilman niitä pullia ja sipsejä!

Oliko siellä tarjolla laktoositonta ruokaa, niinku suomes?

-Laktoositonta maitoa siellä just ja just oli, mutta muuten se käsite on seillä maassa aivan tuntematon

Rotary

Kävitkö useasti rotarien kokouksissa?

-Kävin joka viikko kokouksessa

Saitko ite päättää päivän jollon tuut takas? jos sait ni jouduitko maksamaan jotai ylimäärästä?

-Rotareilla saa ite päättää paluupäivän, eikä siihen tuu mitään ylimääräistä maksua, koska itse ne liput kustannetaan sinne ja takaisin!

Millasia maksuttomia juttuja rotarit järjestää vaihtareille siellä usassa?

-Joka kuukausi miedän alueen Rotary-vaihtarit kerättiin yhteen tekemään jotain hauskaa, kuten pelaamaan Lazer Tagia vanhaan varastorakennukseen, meitä vietiin eri kaupunkeihin, me mökkeiltiin, uitiin ja pidettiin tosi kivoja viikonloppuja:)

Onko sun mahdollista olla jollain tavalla mukana rotaryn toiminnassa nyt vaihtovuoden jälkeen? 

- Kyllä on. Mulla on mahdollisuus osallistua Rotex- toimintaan, joka sisältää mm. Tulevien vaihtareiden koulutusta ja niiden auttamista:)

Aiotko olla mukana?

- Tottakai, haluan auttaa tulevia vaihtareita parhaani mukaan!

Paljon sait kuukausirahaa sun klubilta?

-75 dollaria eli n. 55 euroa

Onks teillä vaihtareilla joku ihmine johon voitte ottaa yhteyttä vaihtovuoden aikana jos on ongelmia,
siis joku samantyyppinen ku aluevastaava muil järjestöillä?

-On sekä suomen päässä, että sitten siellä sun omassa piirissä Jenkeissä

Onks jokaisella maalla oman värinen edustustakki vai miks ne värit vaihtelee?

-Useimmat maat käyttää sinisävyistä takin väriä, mutta niitä on myös olemassa mustia, vihreitä, punasia tai viininpunasia. Näiden muiden värien käyttö liittyy jotenkin siihen maahan tai alueeseen, mistä vaihtari on kotoisin.

Vapaamuotoinen hakemus rotareille ni aattelin et osaisit varmaa vähä neuvoo mitä siihe kannattaa ja pitää laittaa?

- Muistaakseni ite kerroin tosi laajasti itsestäni, persoonastani ja harrastuksistani. Kerroin koulumenestykstä sekä kiinnostuksen kohteista. Kerroin perheestä, sekä mitä tykkään vapaa-ajalla tehdä. Sit tärkeänä pidän sitä, että kirjotatte minkä takia olisit hyvä vaihtari, ja minkä takia ylipäätään oot lähdössa vaihtoon!

Kerrottinko teille mikä siin on perustana et rotarylla vaihetaan perhettä kolme kertaa vuoden aikana?

- Joo, eli halutaan antaa vaihtarille mahdollisimman laaja kokemus maan kulttuurista ja elämästä ja sen takia meille annetaan kolme erilaista perhettä. Mun mielestä yks syy minkä takia valita Rotaryt, koska

1. Minä ainoana lapsena sain kokea millaista olla isosisko kahdelle veljelle, millaista on elää samanikäisen siskon kanssa, sekä kuinka ihanaa on olla esikuvana kahdelle pikkusiskolle

2. Jos et tykkää erityisesti jostain perheestä, niin tiedät että muutaman kuukauden päästä vaihdat toiseen

3. Jokainen perhe haluaa viedä sua jokapaikkaan ja näyttää sulle uusia asoita, kun taas jos on yksi perhe, niin ei ne koko vuotta jaksa sua viedä paikkoihin

Ihmissuhteet

Kuinka usein pidit muuten yhteyttä suomeen, perheeseen kavereihin ja poikaystävään?

-Skypettelin kotiin aina kun kerkesin, joskus joka viikonloppu tai kerran kuukaudessa. Kavereihin olin yhteydessä spostin kautta ja facebookissa satunnaisesti. Poikaystävän kanssa melkeimpä päivittäin

Miten selvisit koko vuoden erossa sun poikaystävästä?

-Helposti! Oltiin puhuttu asiasta aika paljon ennenku lähdin. Tottakai ikävä oli kova.

Miten saitte pidettyä kaukosuhteen yllä?

- Emmätiedä, juteltiin niinku normaalistikin, erona vaan se ettei nähty toisiamme. Vaikea kysymys johon en osaa vastata, se on tosi yksilöllistä että mikä taktiikka toimii missäkin suhteessa!

Olitteko sun poikaystävän kanssa koko vuoden yhdessä vai tauolla?

- Koko aika seurusteltiin

Miten poikaystävä reagoi ku kuuli että pääsit vaihtoon?

-Tottakai oli ilonen mun puolesta

Kauanko olitte seurustelleet ennen sun lähtöä?

-Tais olla puoli vuotta takana :D

Jälkeen

Ootko tyytyväine rotareihi, hyvät puolet ja onko mitää huonoja?

-Todella tyytyväinen olin järjestöön, ei mitään valittamista. Jos oli ongelma, se hoitu nopeasti, luotettava järjestö, edullinen, meistä oikeasti välitetään järjestössä, saadaan kuukausirahaa ja toiminta ei lopu kun vaihtovuosi loppuu

Paljon sulla suunnilleen meni vuoden aikana rahaa osaatko yhtään sanoa?

-En yhtään osaa sanoa…

Kuinka paljon vuosi maksoi?

-Vuosi maksoi n.5000 euroa sen kahden viikon etelärannikko reissun kanssa.+ käyttöraha

Voitko sanoo et tää oli sun elämäs paras vuosi?

-Yks parhaimmista ehdottomasti

Näätkö sun vaihtariperhettä/perheitä/kavereita jenkeissä vielä?

-Aivan varmasti oon menossa käymään useasti

Mikä oli parasta ja mikä vaikeinta vaihdon aikana?

-Parasta=kaikki

Vaikeinta on aluksi itsensä ilmaiseminen ja sopeutuminen. Kotiinlähtö vuoden jälkeen on ihan se vaikein juttu.

Miltä tuntuu nyt olla takasin?

-Hyvältä, oma normaali elämä rullaa taas hyvin. Kova ikävä on tietenkin toiseen kotiin sinne maailman toiselle puolelle!

Saatko mitään kursseja korvatuksi lukiossa?

-Sain 7 vapaa valintaista suoritettua kurssia

Meinaatko jatkaa pesäpalloa vielä?

-En osaa vielä sanoa!

Mitkä jutut tuntu haastavilta?

-Ajankäyttö päivisin koulun, harrastusten, läksyjen ja kavereiden kanssa tuotti ongelmia, ennenkuin löysi rytmin siihen. Myös aluksi oli vaikea olla ”oma itsensä”, koska sanavarasto ja puhetyyli rajasi sen oman persoonan ilmaisemisen. Se onneksi ei kestä kauaa!

Kummassa maassa asuisit mielummin jenkeissä vai suomessa?

-Suomessa luultavasti, vaikka on Jenkeissäkin paljon hyvää

Plussat ja miinukset jenkeissä?

- Plussat:

Ihmiset ystävällisiä

Halvemmat hinnat

Koulun urheilujoukkueet

Paljon tekemistä

Miinukset:

Liian rasvainen ruoka

Drive thru- pisteet niin apteekeissa kuin kaupoissa tai ruokapaikoissa

Lukiokoulutus on pyllystä

Kalliit yliopistot

Joka paikkaan mennään autolla

Miten sulla on mennyt koulun alku?

- Aluksi oli todella vaikeaa hyväksyä se, etten oo enää kavereiden kanssa samalla luokalla, enkä saa kirjoittaa ylioppilaaksi samaan aikaan. Sitten kun ajatukseen tottui niin ei häiritse enää yhtä paljoa.

Onko vielä kova ikävä jenkkeihin?

-On aivan kamala

Aiotko vielä palata asumaan jenkkeihin?

-Saa nähdä mitä keksitään!

Miten oot pitäny yhteyttä sun jenkki kavereihin?

-Facebookissa, Skypettämällä tai tekstaamalla

Vastasko vuosi sun odotuksia?

-Ylitti mun odotukset

Kumpaa kieltä puhut paremmin: enkkuu vai suomee?

- Varmaan molempia yhtä hyvin nyt.

Ootko over all tyytyväine sun vuotee?

-Täysin tyytyväinen kaikkeen

Muuta

Kirjotitko tänne blogia sillä mielellä, et kerrot vaan kaikki hyvät ja positiiviset puolet vaihdosta? 

-Olisin niitä huonojakin puolia kirjoitellut jos olisi ollut aihetta. Tottakai siellä oli myös huonoja päiviä, mutta koen niiden olevan enemmän päiväkirja materiaalia

Jatkatko bloggaamista vielä?

-Halu on kova, joten katsotaan, voi hyvinkin olla mahdollista :)

Miten kuljetit sen jääkiekkomailan suomeen?

-Ihan lentokoneen rahdilla se tuli suomeen, paljon kuplamuovia vain ympärille!

Days full of tears

Heissan taas kaikki!

Nyt ollaankin jo tukevasti Suomen kamaralla harjoittelemassa normaalia arkea. Oon nyt 14 päivää ollut tutussa ympäristössäni 347 päivän jälkeen ja on vieläkin tosi sekavat ajatukset.

Ennen kun yritän edes lähteä selvittämään päätäni, aattelin kirjotella mun vikoista päivistä siellä toisessa kotimaassa. 

Kovasti vietin viimesiä viikkojani kavereiden kanssa tekemällä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja, pääasia nyt oli se että sain nauraa ja hölmöillä näiden ihmisten kanssa joita luultavasti tuun eniten ikävöimään. Käytiin tivolissa, ja istuttiin iltaa, juhlittiin itsenäisyyspäivää ja uitiin:)

Sisko siel tanssii

...ja toinen myös!

Koristurnauksia!

Pyydystettiin tulikärpäsiä :)

Synttäreitä!

Viimesen viikonlopun jenkkilässä vietin matkustamalla toiselle puolelle Michigania suuren Rotary- vaihtareiden konferenssiin, jossa tapasin yli  500 nuorta ympäri maailmaa, jotka on samassa tilanteessa ollut nyt sen vuoden niinkuin minä. Sielä jaettiin riemunhuutoja sekä halauksia kun nähtiin tuttuja muista osavaltioista taikka muilta alueilta. En oikeasti voi jankuttaa tarpeeksi siitä miten uskomaton suhde toisiin vaihtareihin tulee luotua muutaman tunnin jutustelun jälkeen. Jo sen parinkin päivän jälkeen syntyi vahvoja, varmasti elämän kestäviä ystävyyssuhteita, ja sitten oli taas kourallinen lisää ihmisiä joille piti jättää hyvästit. Huokaus. Siellä näin uusien kasvojen lisäksi myös mun Länsi-rannikko perheen, eli ne 50 nuorta joiden kanssa jaettiin kahden viikon edestä uskomattomia kokemuksia.

Tämän viikonlopun pointti ei ainoastaan ollut se, että kun vihdoin jälleennäkeminen tapahtuu, joudutaan hyvästellä ne kaikki tärkeät ihmiset saman päivän aikana (josta senverran voin mainita, että 6 aamulla herääminen siihen että jos valmiiksi itken sängyn pohjalla on täyttä todellisuutta sinä päivänä ) VAAN meille vaihtareille yritettiin opettaa ”miten mennä kotiin”, mikä siellä odottaa jne. 

Ei sitä vuoden alkaessa tajunnut, että se kulttuurishokki puskee päälle myös kotiutuessa. Mutta sehän on tuttu ympäristö mihin vaan palataan, right? Ei se ihan niin kivuttomasti mene. Tässä mun omakohtaisia ajatuksia siitä, miten tää kulttuurishokki näkyi mussa :

-Ensinnäkin ehkä suurin asia oli se, miten mun kaverit suhtautuu taas muhun vuoden jälkeen. 

-Toisena nousi mieleen se, etten pääsekkään lukion kolmoselle mun kavereiden kanssa, ja siitä tuli paniikki monesti, vaikka tiedän että oon saanut ainutlaatuisen kokemuksen joka on helposti sen arvoista

-Mua pelotti se paluu ”arkeen”. Miten mulla ikinä riittää tekemistä? 

-Kuinka pystyn elää oman pääni sisällä näiden kaikkien ajatusten kanssa mitä oon vuoden aikana sinne taltioinut, kun en niitä mun kavereille voi jakaa tai puhua niistä vapaasti? 

MUTTA TOSIAAN meitä valmennettiin kotiin tulemista varten, saatiin jutella jenkkinuorten kanssa, jotka matkaavat ensivuodeksi omiin kotimaihimme, ja bilettää yömyöhään.

Tuolla aikasemmin puhuin joitan siitä viimesestä päivästä, eli sunnuntaista, kun piti sanoa hyvästit. Monelle sain sanoa että nähdään myöhemmin, mutta tiedän etten ikinä välttämättä nää osaa kavereistani enää. Heräsin kuudelta aamulla siihen ahdistukseen. En mä halua hyvästellä ketään. 

Kiskoin vaatteet niskaan ja menin ulos. Siinä juteltiin joidenkin kavereiden kanssa ruokalan ulkopuolella kuinka perseestä tämä päivä tulee olemaan. Me tytöt purtiin huulta ja yritettiin parhaamme hallita sitä tunnemyrskyä edes vähän. Käännyin ja näin mun parhaan kaverin kävelevän tietä pitkin kohti meitä. Samantien käännyin ja lähin vastaan, ja siinä ne kyyneleet sitten otti vallan. Vieläkin itkettää ku edes mietin sitä hetkeä :D sanaakaan sanomatta me molemmat vaa itketään ja juostaan toistemme kaulaan. Siitä se päivä vasta alkoi.

Meiän 2 kaveria ei päässy tulemaan nii otettii ne väkisin mukaan <3 

Kotiin päästyäni olin uupunut, raahasin kassini sisään, suljin huoneen oven perässäni istahtaen sängylleni. Nyt kaikki oli todellista. Siitä 3 päivää eteenpäin istun koneessa. Mihin kaikki aika meni? 

 Siinä kahta päivää ennen lentoa mun host äiti joutu pakottaa mut edes alottamaan sitä pakkaus urakkaa, kun mä en ite vaan niinku pystynyt ruveta laittamaan tavaroitani pois ja tyhjentämään mun huonetta.. Se oli mulle henkisesti todella rankkaa ja vaikeaa, aina meinas viiden minuutin välein purskahtaa itkuun jos päästi ajatukset harhailemaan johonkin liian syvälliseen. 

My first American pie!

Pizza rolls 

Meiän Millie <3

Pari pakettia kohti kotia..

Tyhjennettii mun kirahvi ja taiteltiin se nätisti mun laukkuun...:D Täytän sen sit kotona uusiks!

Pakattiin aina iltaan asti mun host äidin kanssa kunnes luovutettiin ja siirryttiin sohvalle löhöilemään. Yhtäkkiä kysyin että missä Abby (mun 11- vuotias sisko) on? Kaikki sit etittiin sitä talosta kunnes mun host äiti tajus kattoa pihalta. Siellä se istui talon portailla pimeässä ja itki.. Erehdyin menemään mun äitin perässä sinne ulos ja kun näin Abbyn itkevän niin ei sitä tilannetta pysty käsittelemään.. Joku noin sulonen ja ihana itkee sun takia. Koska oot lähössä pois. Käännyin, ja kävelin talon toiselle puolelle istuin terassin nurkalle ja sit tuli breakdown. 

Se on helppoa hallita omat tunteet kun kukaan muu ei niitä sulle näytä, mutta jos sun sisko itkee sun takia, niin siinä ei sitten hallitakkaan yhtään mitään. Huh.

Pidin kahta päivää ennen lähtöä läksiäiset, joihin sit ilmestyi nää mun lähimmät kaverit. Kun siinä juttelee ja nauraa, niin ei sitä tajua ettei parin päivän päästä nääkkään samoja naamoja pitkään aikaan… Vaikein osuus siinäkin oli se ”nähdään myöhemmin” toivotusten jakaminen, varsinkin kun se piti käydä läpi jokaisen mun kaverin kanssa. Olisko ollut parempi vaihtoehto vain lähteä vähin äänin ja jättää vaikka kirje? En tiedä, ehkä sekin on vaihtoehto jollekkin.

Lähtöpäivän aamu.

Laukut autoon ja kenttää kohti. Mun pää löi ihan tyhjää. En tuntenut yhtään mitään. 2 tunnin ajomatka lentokentälle hiljaisessa autossa ei ollut mieluisin kyyti. Tiedän ettei kenelläkään ollut mitään sanottavaa, mistä sillä hetkellä nyt olis huvittanut edes puhua? Toivoin että se automatka kestäis ikuisuuden.

No aina ei toiveet toteudu ja lopulta seisoinkin lentokentällä mun perheen edessä Rotary takki päällä, laukut tsekattuna koneeseen ja lentolippu kädessä. Kovasti yritin pysyä ”vahvana” mun siskojen takia, ajattelematta koko asiaa, mutta ei se tarvi kun sen yhden pienen kyyneleen niin se on tarpeeksi hajottamaan mut tuommosella hetkellä. Vihaan hyvästejä. Sain potkittua itteni turvatarkastukseen, jonka läpi mentiin hysteerisesti itkien. Multa kysyttiin monesti mikä on hätänä, jolloin yritin sopertaa että tässä sanon hyvästejä ihmisille joita en tiedä koska nään seuraavan kerran, vaihtari kun oon. Kaikki yritti lohduttaa ja vääntää jotain helkkarin vitsejä mulle, mutta eipä siinä ilmekään värähtänyt. Vielä viimeset lentosuukot mun perheelle jotka kurkki turvatarkastuksen takaa, ja se oli sitten siinä.

Vipa aamupala..

Takki vähän erinäkönen ku aluksi...:D

<3 

Ensimmäisestä lennosta Detroitista New Yorkiin en muista yhtään mitään. Oliko sää hyvä?

Istuinko yksin vai oliko joku mun vieressä?

Muistin vaan lukeneeni mun siskojen kirjeet, sekä mun kavereiden kirjeet siellä koneessa. Enough said, kaikki arvaa miten se meni.

Nykissä tapasin yhen toisen Suomalaisen tytön joka oli kans jenkeissä vuoden Rotarien kautta, ja sen kanssa sain käydä tämän kotiinpaluu lennon yhdessä läpi jakaen kaikki fiilikset. Mikäs sen parempaa kun jakaa se ihmisen kanssa joka varmasti tuntee ihan samalla tavalla asoista. 8 tunnin lennon aikana alkoi jo hymyilyttää kovasti, ja viimenen tunti koneessa olin aivan hysteerinen. Kohta nään mun perheen ja mun poikaystävän. Tuntu ihan epätodelliselta. Siinä sitten odotettiin laukkuja, keräsin itteni ja olin lähdössä ovia kohti kun huomasin jonkun kuvaavan mua. Iskä. Sit odotin mun kaveria, ja yhessä mentiin ovista ulos. Poikaystävä juoksee samantien halaamaan samoin kun äiti. En ikinä unohda miltä se tuntui.

Kotiin kun Hesasta päästiin, mut yllätti meidän terassilla olevat ilmapallot ja tervetulo-kyltti. Ovikelloa kun soitin niin mun kaverit tuli avaamaan. Vaikka olinki ihan kuollut sen matkustamisen ja tunnemyrskyjen jäljiltä, en olisi voinut olla onnellisempi sillä hetkellä. 

Tuolla aikasemmin puhuin mun kulttuurishokista ja peloista. Kotiin päästyäni tajusin ettei täällä Suomessa mikään ole mullistavasti muuttunut. Turhaa ”pelkäsin”.

Nyt on sukulaisia sekä muita kavereita nähty, käyty kattomassa pesistä taas pitkästä aikaa ( kyllä vaan oli sitäkin ikävä), juhlittu sitä kun täytin 18- vuotta (JEE!) ja muutenkin nautittu Suomen kesästä.

NYT OLIS NÄIN VUODEN PÄÄTTEEKSI HYVÄ AIKA TEIDÄN KYSYMYKSILLE MITKÄ ON MIETITYTTÄNYT TAI PUSKENUT ESIIN, JOTEN VAPAASTI VAAN KYSYMYKSIÄ TULEMAAN, VASTAAN NIIHIN SEURAAVASSA POSTAUKSESSA

-Susa