Now older, soon wiser

Moikkamoi!

Vihdoin ja viimein alkaa näyttää siltä että Suomen kesä ei sittenkään ole menetetty, vaan helteet iskee nyt viimesille lomaviikoille. Just sopivasti tähän lähtöpäivän kynnykselle joten kiitos luontoäiti kun pelastit minun ja muiden auringonpalvojien kesän <3

 

Tuossa pari päivää takaperin meikä täytti 17 JEE!!....ja tunsi itsensä tosi vanhaksi. Ensvuonna kun sit tuun Suomeen niin mittarissa on lukema 18..Ja saan autokortin...:D Harmi ettei sielä Amerikassa mun anneta ajaa autoa, sekin olis aikamoinen kokemus kun liikennekkin sielä on kaikkea muuta kun Kauhavalla..:D Toisaalta, ehkä ne ei halua saada multa soittoa jossa pyydän ne hinaamaan mut ja mun kärryn jostain ojanpohjalta...

Synttärilahja minulta minulle saapuikin sopivasti postiin juuri synttäripäivänä, ja voin kertoa että nyt on hieno päivittää blogia uudelta läppäriltä. Sinne meni kesätyörahat mutta on tämä kyllä sen arvoista:)

Avattuani seuraavan paketin sain äipältä ja iskältä mm. tämmösen maailman hienoimman palan mun koruun. Tää koru on varmaan likimain Nominationia, mutta naisellisempi versio. Ketju johon sit saapi keräillä tuommosia "palasia", jotka on muuten tosi kivoja muistoja omasta elämstä!! "Ton palan mä sain sielä ja sielä kun olin sillon sen kanssa sielä" ym. Ja tää nyt ehkä vähän sopi tähän mun nykyiseen elämäntilanteeseen joten oli ehkä paras synttärilahja:)

Postilaatikkoon kolahti myös kirje, joka oli tullut Michiganista juurikin mun tulevalta perheeltä!! Ne oli muistaneet että mulla on synttärit tulossa ja lähettäneet mulle sieltä kaukaa asti sitten oikein kirjeen! Vähänkö ihania! Olin aivan onnesta soikea kun hypin sisälle näyttämään ylpeänä äitille mitä oli postimies tuonut:)

Than you so much for your card, it made my birthday even better!
I love my host family already:)

Synttäripäivä tuli vietettyä aurinkoa nauttien ja syöden mm. Marie-keksejä, mansikoita ja Nutellaa, kun mentiin kaverin kanssa picknikille:) Sää kruunasi meidän picknikbileet ja mitä enemmän kello näytti, sitä paremmat keskustelut sielä viltillä istuessa syntyi.Seuraavana päivänä oleilin illan toisen parhaan kaverini kanssa ja oli tosi kivaa, hauskaa, ja parasta molempina päivinä! Kuitenkin siinä kerkesin taas synkistellä sitä todellisuutta,11 päivän päästä ei tämmösiin iltoihin vuoteen oo kavereiden kanssa mahollisuutta.. On se vaan niin että ei siltä ajattelulta ja synkistelyltä voi välttyä..ei vaan voi.. Sen vastapainoksi yritän työntää aivoihin sitä valoisaa puolta, että ei kukaan täältä oo katoamassa vuoden aikana, ja tuosta vuodesta oon lopun elämääni kiitollinen:)

Nii käytiin me ostelemassa kaikkee tarpeellista jo korin täydeltä kaupoista lähtöä varten, ja pakolliseksi ostokseksi nousi matkalaukku...Se olis varmaan ihan hyvä olla ettei viimesenä iltana tarvitse tajuta että ei ne vuoden tavarat kyllä  mihinkään reppuun mahdu... Mun ehto oli se, että se ei saa olla mitenkään normaalin värinen, vaan halusin pirteän värin monestakin syystä:D 

- Jos joku yrittää varastaa sen niin luultavasti nään aika selvästi kenen käsissä se laukku on

- En luultavasti sielä lentokentällä ota väärää laukkua kun tämä mun boksi loistaa sieltä hihnalta kuudensadan

kilometrin päähän

- Jos mun laukku ei tule tai on mennyt väärään paikkaan niin on tajuttoman helppo sit kuvailla että se on semmonen kirkkaan oranssi :D

- Se on omalaatuinen koska yleensä ihmiset ostaa mustan tai harmaan laukun

- Se nyt vaan oli yksinkertaisesti kiva väri....

Tuliasiakin on jonkinverran ostettu ekalle host perheelle mutta laitan niistä vasta kuvia sitten kun on kaikki kasassa! Tai sitten laitan niistä kuvia vasta perheeseen päästyäni, koska mun host perhe "lukee" tätä blogia (katsovat kuvat..) niin se olisi pieni spoilaus jos ne niitten über mahtavat tuliaiset leijuis sitten täälä!

Nyt mansikoiden kera katsomaan teeveestä Olympialaisia:)

T: tyttö 17 joka lähtee viikon päästä Amerikkaan!!!!

-Susa

Year of experiences

Hi again!

Nyt se todellisuus iskee vasten kasvoja kun törmää kalenteriin jossa kahden viikon päähän on ympyröity/ korostettu nuolilla / kirjoitettu kaikilla mahdollisilla neonväreillä se kuuluisa 6.8 eli lähtöpäivä. Se tunne kun törmään tuttuihin ihmisiin, niiden halauksiin, hyvän matkan toivotuksiin sekä tokaisuihin "vuoden päästä nähdään"...Wou.
Luultavasti mun lähtöpäivää edeltävän viikon teemana on Caos week tai Waterfall week....Nimesin sen ite semmoseksi koska se nyt kuvaa aika hyvin sitä viikkoa jo näin ennaltakäsin. Se on viikko jolloin tulee itkettyä ittensä ihan kuiviin, kun joutuu sanomaan liian monelle hyvästit vuodeksi ja kun matkalaukkuun yrittää tunkea epätoivoisesti vuoden tavarat painorajana vaivaiset 23 kiloa...

Kuitenkaan tätä vuotta en jättäisi mistään hinnasta väliin nyt kun oon siihen saanut mahdollisuuden... Mahdollisuuden oppia sujuva englanti.
Mahdollisuuden tutustua mahtaviin persooniin ympäri maailmaa ja saada elinikäisiä ystäviä.
Mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuureihin ja oppia elämästä taas niin paljon enemmän.
Mahdollisuuden kokea aito amerikkalainen High School
JA
Mahdollisuuden olla isosisko uudessa perheessä :)
Ah.En malta odottaa... 

Isä tuli reissusta paripäivää sitten himbeen, ja toi mulle maailman parhaimman tuliaisen ikinä!
Vermeet on nyt sit valmiina käyttöön Detroit Tigerssien baseball peliä varten. GO TIGERS!

There's my shirt in action!

Tämä paita kuuluu siis lyöjäkunungas Miguel Cabreralle joka on tehny semmoset 300 homerunia...ihan ok tyyppi tää Cabrera..

Sitten baseballista vähemmän urheilullisiin suorituksiin!!
Nimittäin sain yhden projekteistani päätökseen vihdoin ja viimein ja nyt mun pöydällä komeilee150 pinssiä valmiina käyttöön:) 

Eli tosiaan nuo pienissä muovipusseissa olevat Rotary pinssit oli ihan ostettuja, ja niitä oli 50 kappaletta, samoin kuin muumi pinssit oli ostettuja. Muuten sitten oon väsännyt 90 pinssiä tee se itse tyylillä ja oon tosi ylpee itestäni kun ne onnistu noinki hyvin :D

Takana on siis ihan vain semmoinen hakaneulaysteemi jossa oli valmiiksi semmonen suorakaiteen muotoinen metallipala mihin sai vain tiputella pikaliimaa ja sit lyödä se tuohon kontaktimuovilla päällystetyn kuvan taakse :)

Tässä nyt ollu kivasti aikaa miettiä mitkä asiat on ihan MUST TO DO sen vuoden aikana tuon kaiken yllämainitseman lisäksi.Kaikista ei millään voi tehdä listaa, mutta mieleen tulee muutamia juttuja joita on aina halunnut kokeilla. Kokemuksia ei voi olla koskaan liikaa, ja aion ottaa kaikki kokemukset tästä vuodesta irti

Sen sitten joku onnellinen löytää jostain päin Amerikkaa, siinäpähän sitten ihmettelee tätä suomenkielistä mongerrusta ja ihmettelee mitä kieltä se on:)

as always

Tämä on ihan pakko kokea!

Michiganin järvet on niin suuret että surffaus sielä on mahdollista,joten ainakin
 on pakko päästä koittamaan kuinka tuo surffaaminen onnistuu meikäläiseltä vai onnistuuko ollenkaan..:D

Eipä mulla tälläkertaa muuta, pakkaustunnelmista, tuliaisista ja mahdollisista läksiäisistä postaan sitten luultavasti seuraavan kerran... ja luultavasti vuodatan tänne viimehetken fiiliksiä ja ajatuksia mun breakdownista ennen lähtöä XD

Only 14 days to go.

New York are you ready for me? 

-Susa

Busy holiday

Heippa vaan täältä auringonpalvojalta!
Aurinko paistaa ja lämpömittari kurkottelee toiveekkaasti sinne kolmenymmenen plus asteen tuntumiin, tältä sen kesän pitääkin tuntua<3 Ei huolen häivää ja niin edespäin...Ei mene ihan mun kesäloma noin, nimittäin kaiken näköstä pientä ja isoa puuhaa riittää loputtomiin tällä vaihtari rintamalla.

Viimeviikon puollella pääsin kipaisemaan postiin ja noutamaan ihanan ja uuden meren sinisen Rotary takkini! Peilaillessani sitten sitä jakkua tajusin ettei se nyt hassumpi ole, ei se nyt aivan täydellisesti istu mutta kyllä mieluusti vedän tuon pusakan niskaan kun lento lähtee Helsingistä.

Siinä se on komeudessaan!
 (olen pahoillani en jaksanut heittää sitä päälleni)

Takkiini liittyen tuleekin ensimmäinen urakointi, nimittäin pinssit. Haluan itse värkätä pinssejä jotka muistuttavat Suomea. Sitten saan niitä muiden vaihtareiden kanssa vaihdella ja vuoden lopuksi sitten toivottavasti mun takki pullottaa eri maiden pinsseistä sun muista muistojutuista, ja toivottavasti saan luovutettua Muumi- ja Angry  Birds pinssejäni sitten maailman eri kolkkiin! Tarvin kyllä paljon enemmän vielä pinssimateriaalia mutta tuossa riittää ainakin hetkeksi tekemistä!

Siinä komeilee rotary pinssi!
Sydämeen ajattelin kirjoittaa oman etunimen ja maan, niin nekin sit kelpaa annettaviksi:)

SITTEN pääsin piipahtamaan töiden lomasta myös Helsingissä kun mulla oli viisumihaastattelu Suurlähetystössä. Aika oli aamulla siinä puoli kymmenen aikaan ja olin jo jännäämässä siinä oven takana tuntia aikaisemmin kello kourassa..Ai mitenniin jännitti? Mulla oli messissä mieletön paperinivaska siltä varalta että" jos nyt sittenkin tarvin" mutta niinhän siinä sitten kävi että kun haastattelusta tulin niin omistin vain neljä paperia kevyemmmän kansion...
Meitä vaihtareita valmisteltiin siihen että lähetystössä pitää naama pysyä peruslukemilla ja vakaviin kysymyksiin vastataan vakavasti, siitä johtui siis pienoinen jännitykseni. Kuitenkin kun mut otettiin haastatteluun niin se mies joka mua haastatteli, naureskeli siinä vaan, hymyili mulle ja sit kysy pari kolme kysymystä liittyen mun perheeseen ja osavaltioon. That's it. Haastattelu kesti siis n.2 minuuttia mutta sielä lähetystössä sain muuten odotellakkin sen 45 minsaa. Mutta jokatapauksessa nyt sekin asia on pois alta ja oon kohta USAn viisumin omistaja :)
Haastattelu tehtiin englanniksi ja oli tosi kiva päästä taas pitkästä aikaa käyttämään enkun kieltä, sitä kun nyt sitten höpöttelen kuitenkin koko ens vuoden!

Projekti 2 omaa pienen alustetun työn, mutta on kyllä niin mahdottoman kesken. Eli Power Point esitelmä itsestä, perheestä, harrastuksista, elämästä yleensä ja Suomesta. Siinä on tämän kuun urakka jota en millään saa aloitettua.. EIKÄ OLE HELPPO HOMMA, on nimittäin niin hirmu haastavaa tehdä esitelmä Suomesta, kun ei tiedä mitä "ei suomalaiset" haluaa tietää..Mutta kyllä mä vielä sen saan kasaan, onhan tässä vielä aikaa..

Tässä kun oon viettänyt "kesälomaa" (ei tunnu lomalta kun saa herätä joka aamu viideltä töihin), ja hengaillut kavereiden kanssa niin kyllä se ikävä ajatus aina hiipii mieleen, että en nää näitä tärkeitä ihmisiä vuoteen. Se on ehkä yks rankimmista asioista tässä lähdössä. Tai ainakin mulle on koska rakastan mun kavereita, ne on parhaita:) Onneksi tämä nykyteknologia mahdollistaa loistavasti yhteydenpidon vaikka majailisi maailman toisella puolella. Ja luulempa niin, ettei ne tosiystävät täältä mihinkään vuodessa katoa, niin ainakin toivon:)

Nyt läksin heittämään talviturkkini! Joo oon nolo...jo heinäkuu ja meikä ei oo uskaltautunut ees uimaan mutta nyt siihen tulee muutos, jopa flunssan uhalla!

Enjoy the summer<3

Käytiin piipahtamassa perheen kanssa Dubaissa.
Käytiin mm. maailman korkeimmassa rakennuksessa...

...ja heittelemässä haita. Normi päivä

-Susa