Helou täältä Atlantin toiselta puolelta,
Tämän postauksen omistan ainoastaan mun nelipäiväiselle reissulle, joka tehtiin siis perheen kanssa Michiganin International Speedwaylle lähelle Ann Arboria, minne siis lähettiin kattomaan Nascaria. Pakattiin torstaina asuntovaunu ja ajeltiin kolme tuntia Ann Arboriin jossa oltiin sit perillä illansuussa. Matkan varrella käytiin ruokakaupassa ja sieltä mulle ostettiin Twinkiesejä, koska pakkohan mun nyt edes yks semmonen on syödä kun oon täälä!
Se maistu niin keinotekoiselta ja pahalta ja ällöltä että en ymmärrä kuinka joku pystyy nauttia siitä! Ei ihme että sitä kutsutaan ruuaksi joka kestää mitä vaan....
No perillä kierreltiin autolla ympäriinsä kisa-aluetta kun mun host isä näytti paikkoja. Rata oli tajuttoman suuri, ja leirintä-alueita oli vähintään kymmenen isoa aluetta, joissa oli asuntovaunuja vierivieressä. Näihin kisoihin tulee ihmisiä USA:n joka osavaltiosta ja Kanadasta...Tää NASCAR on täälä tajuttoman iso ja suosittu juttu! No palattiin sit kierrokselta meidän vaunulle, ja just kun oon menossa nukkumaan nii Brennen sanoo et: ”Susa I got you a surprise” ja veti taskustaan kolme lippua ja heilutteli niitä ilmassa. Siinä sitten ihmettelin että mistä on kyse kunnes se kertoo, että seuraavana päivänä me suunnataan kohti Ohiota, ja mennään USA:n toiseksi suurimpaan huvipuistoon Disney Worldin jälkeen, nimittäin Cedar Pointiin!!
Cedar Pointissa on eniten vuoristoratoja kaikista USA:n huvipuistoista, ja maailman kolmanneksi eniten vuoristoratoja. Koko huvipuisto oli siis aivan käsittämättömän suuri.
Mun oli tosi vaikea ymmärtää että MINÄ pääsen kokemaan jotai tämmöstä, ja siinä seisoin varmaan reippaat viis minuuttia ihan vaan suu auki tuijottaen mun veljee, ja sit vanhempia jotka nyökkäilee vieressä. Lopulta sain sanottua epämäärisiä sanoja peräkanaa ja kerrottua kuinka innoissani oon:) Olin revetä onnesta<3
Niimpä sitten perjantai aamulla lähettiin Brennenin, ja host isän kanssa kohti Ohiota, joka ei ollut kun kahden hassun tunnin päässä meistä. Host äiti ja Chase jäi katsomaan sen päivän ”aika-ajoja” radalle, ne ei oikein piittaa huvipuistoista.
Vihdoin Cedar Pointin kyltti pilkisti tienposkesta ja olin naama kiinni auton lasissa viimeiset 500 metriä ihmetellen ja kauhistellen hurjia vuoristoratoja jotka kohos aivan tajuttoman korkealle.
Porteista vaan siis sisään ja ei muuta kun nauttimaan päivästä:) Alotettiin ihan perinteisestä puisesta vuoristoradasta joka näytti tosi iisiltä. Istuin siis vaunujonon ensimmäiseen kärryyn oikein hyvillä mielin jutellen Brennenille kuinka oon onnellinen että täälä huvipuistossa on vaan pari laitetta jotka nousee korkealle tai joissa on suora lasku kohti maata..No lähettii liikkeelle, ja meidän vaunut lähti hitaasti kohoamaan loivassa kulmassa ylöspäin. Päästiin huipulle, ja kun katoin eteenpäin niin en nähnytkää mitään jatkoa sille radalle...Siinä kohtaa iski paniikki ja se oli sit menoa...Lasku oli suoraan kohti maata sieltä huipulta asti ja tuntu että mun sydän pysähtyy. Surullisinta tässä on se, että vaikka kuinka yritin kiljua mun paniikkia pois niin musta ei lähtenyt mitään ääntä, en saanu ees kiljuttua:D
Tosiaan tuossa ihmiset oli niinku pysty-asennossa kokoajan, niinku seisois ja syöksyis kohti maata tai tekis 360° seisoen...
Tämä laite oli jotain niin järkyttävää että tuli aivan huono olo pelkästä kattomisesta..
Se vuoristorata oli aivan tajuttoman hyvä, niinkun ne kaikki lukuisat muutkin missä sit päivän aikana käytiin, mutta jokaisessa laitteessa oli tuo jyrkkä alaspäin kaartuva mutka joka sai mut jokakerta kysymään iteltäni että miks istun tässä:D
Sitten jonotettiin yhteen vuoristorataan 1h 45 min kun se oli uusin laite, ja kaikki tietenkin halus mennä siihen. Kyydin jälkeen totesin että todellakin kannatti odottaa se 105 minuuttia, oli nimittäin elämäni paras vuoristoratakokemus:)
Lemppari<3
Syönnin jälkeen päätettiin kierrellä kaikkia kojuja ja kauppoja sielä, koska kenenkään mielestä ei ollut hyvä idea mennä laitteisiin mahat täynnä (wonder why..). Kaikissa kojuissa oli erilaisia pehmoleluja ja muutamissa ne pehmolelut oli valtavia. Menin sitten pelaamaan yhteen kojuun jotain pallonheitto peliä kun ne pehmot oli niin hienoja ja isoja ja ajattelin sit kokeilla. Ensimmäiset 2 dollaria meni ihan hukkaan, ja sit luovutin. Lopulta kuitenkin palasin takasin samaan kojuun ja sanoin Brennenille että kyllä mä pystyn tuohon. Seuraavaksi ostin 5 dollarilla kolme heittoa, eka heitto meni ihan minne sattuu, ja toisella heitolla sitten tapahtu jotain maagista kun kaikki summerit alko soida ja se nainen sieltä kojusta huutaa että ”We have a winner!!” . Seuraavassa hetkessä mulle kiikutettiinkin jättikirahvia sieltä palkinnoksi. Se tunne kun voitat jotain<3 Olin vaa yhtä hymyä niinku pieni lapsi karkkikaupassa. Oon aina ajatellu että ne kaikki pelit on ihan huijausta, mut sinä päivänä tuo muutti mun mielikuvan huvipuiston kojuista! So happy:)
Mulla ei oo pienintäkään hajua kuinka hemmetissä saan tuon kotiin täältä, mutta mulla on vielä 11 kuukautta aikaa miettiä sitä...
Sitten näin sielä jotain semmosta syötävää mikä ylitti mun ymmärryksen täysin...Niitä tai sitä sanotaan Dippin’ dotseiksi. Ne on semmosia pieniä kovia rakeita, mutta kun laitat ne suuhun nii niistä tulee ihan niinku jäätelöä...:D
Vietettiin ikimuistonen päivä ja meillä kaikilla oli super hauskaa, oli niin kiva viettää päivä veljen ja isän kanssa sielä vaan nauttien ja nauraen ja kiljuen:D En ikinä aikasemmin oo tykännyt mistään vuoristoradoista, ja se oli yks asia minkä haluan muuttaa kun oon täälä USAssa vuoden, ja nyt se on tehty sitten:)
 |
| Väsyneet veljekset rankan päivän jäljiltä:) |
Oltiin myöhään illalla takasin Ann Arborissa, jossa Chase ja mom ootteli meitä nuotion ääressä:)
Kun astuttiin autosta ulos niin taivas oli täynnä semmosia paperilyhtyjä joiden sisällä palo liekki. Se oli käsittämättömän hienon näköstä..Brennen haki kitaransa ja alkoi soittelemaan kun istuttiin kaikki siihen nuotion ääreen ja ruvettiin paistamaan vaahtokarkkeja.
Sinä iltana sain kokea taas toisen uuden makuelämyksen nimeltä Smore's. Ne jotka tykkää paahdetuista vaahtokarkeista niin kokeilkaa ihmeessä tuota, se on taivaallisen hyvää..
Kahtena seuraavana päivänä suunnattiin radalle seuraamaan nascaria. Molempina päivinä lämpömittari heitteli reippaasti yli 30 asteen eli kuuma oli istua sielä katsomossa. Oli kuitenkin hieno uusi kokemus nähdä miten koko nascar eroaa formuloista, miten katsomot on kaikki pullollaan ihmisiä, ja miten tosifaneja suurin osa sielä on. Itsekkin hommasin spray tatuoinnin selkään numerolla 17:) Onnennumero <3
 |
| Me and my tattoo! |
 |
| Go 17! |
Näkyillään!!:)
-Susa
