maanantai 15. heinäkuuta 2013

Some of us saw the stars, some of us saw the real stars- Part 2

Noniin tästä lähtee mun 2 viikon West Coast reissailun part 2. käyntiin! 
ENJOY :)

Grand Canyon

Minä ja mun kaveri herättiin joka toinen aamu kello 5 aamulla salille tai lenkille tai uimaan.
Nyt kun mietin asiaa näin jälkeenpäin nii en ymmärrä oonko ollu aivan täysillä matkassa kun mut on muka saanu herätyskello nousemaan ennen viittä urheilemaan…
Mutta kai ne maisemat ja se ilmasto oli sit niin mukaansatempaava että en voinu vastustaa kiusausta… Who knows.. KUITENKI herättiin tänäkin aamuna, tosin sen aamulenkkeilyn sijaan käytettiin ne pari extra tuntia  nukkumiseen, sillä tämä päivä tuli olemaan rankka kaikilla mahdollisilla leveleillä.
Bussiin kun päästiin niin ajettiin semmonen tunti Grand Canyonin turistipisteeseen, josta meidät otti kyytiinsä toinen bussi, joka sitten vei meidät sinne missä leuka loksahti Grand Canyonin pohjaan asti. 
Siinä reunalla kun seisoi ja tuijotti sitä suuruutta, ja mahtavuutta, tunsin itteni mitättömäksi osaksi tätä maailmaa. Luonto ihanitse on luonut jotain noin kaunista, ilman ihmisten puuttumista asiaan. Sininen taivas ja punertavat kalliot jotka jatkuu loputtomiin, samaan aikaan kun yritän tähyillä pohjaa. Didn’t see it. 
Kovasti sain hienoja kuvia sieltä, mutta ei ne siltikään tee oikeutta maisemalle minkä omin silmin näki. Huokaus.

Meidän ryhmän johtaja kertoi että kun nyt lähdetään patikoimaan sitä kanjonia alaspäin, se tulee olemaan todella rankkaa koska
1. Asteet hipoi +40 astetta
2. Ei tietoakaan pilvistä
3. Ilma on hieman ohuempaa
4. Polut on tosi jyrkkiä

Sitten hän esitti kysymyksen jaksetaanko me kaikki patikoida sinne alas JA takaisin ylös, koska se ei tuu olemaan helppoa.
No eihän meistä kukaan tajunnut miten se nyt voi olla niin kamalan uuvuttavaa ja kaikki nostettiin kädet ylös.
Meidän ohjaaja väänti hymyn naamalleen, kertoi kuinka on kamppaillut oppilaiden kanssa viime vuosina sieltä kanjonista ylös mutta sitten päätti kertomuksensa sanoihin ”remember I warned you”.

Minä ja mun kaverit nyt oltiin että pyh miten se nyt nii rankkaa voi olla, ja kun me nyt ollaan hyvässä kunnossa ettei se varmaan meitä kosketa tuommonen varoitus.
Meidän itseluottamus asian suhteen kasvoi kun lähettiin menemään näitä kanjonin polkuja pitkin alaspäin.
NIIN HELPPOA! Polut oli tosi jyrkkiä tietenkin, joten ensimmäisellä pysäkillä oltiin alta aikayksikön, oli nimittäin vaikea olla juoksematta niitä polkuja alas…I
hmiset jotka oli kiipeämässä takasin ylös toivottivat meille onnea, ja oltiin vaan hymyssä suin että Joo kiitos kiitos:) Meillä ei ollu mitään käsitystä mikä meitä odotti... 

No vihdoin päästiin sitten meidän päätepysäkille, yhdelle sen kanjonin patikointi kohteista. Otettiin sielä läjä kuvia, kulaus vettä, ja käännyttiin takaisin lähteäksemme takaisin ylös. 
Noniin, siinä se realistisuus iski sitten vasten kasvoja, tai ehkä enemmän maitohappoina jalkoihin, kun ensimmäiset askeleet otettiin sitä nousua. Kaikki mitä meidän ryhmänohjaaja aikasemmin oli sanonut yhtäkkiä olikin järkeviä, tajuttiin se vaan vähän liian myöhään.  Tuommosen polun alussa kun seisot olosuhteiden 1- 4 kerastamana, ei siinä enää oikein hymyilyttänyt.
Pakko oli ylös kuitenkin päästä, ja päästiinhän me, ehkä 1,5 tunnin patikoinnin jälkeen ihan puhki kuluneina…
Se sama matka alas otti ehkä 20 minuuttia meiltä, että siinä sitten sai parisen minuuttia tehä enemmän töitä että päästiin ylös.

Siellä puolessa välissä kävi vaikka minkälaisia ajatuksia mielessä, mutta lopulta kun päästiin takasin ylös, saatiin väännettyä voiton hymyt kasvoille. Se on semmonen kokemus mistä oon ikuisuuden kiitollinen. 


WE MATCH!!


Vapaa- aikaa viettäen :)

namnamnam...

Juhlittiin synttäreitä :) 3x 18-vuotta!














WE DID IT!











San Diego - Sea World

Seuraavana päivänä vietettiin koko päivä San Diegon Sea Worldissa, mikä oli huvipuiston ja akvaarion sekoitus. 
Kaikki vuoristoradat sun muut hilavitkuttimet sisälsi jossain muodossa vettä. Päivän aikana päästiin ihailemaan kahta eri showta, joissa miekkavalaat ja delfinit teki jos jonkinmoisia temppuja.
Oli vähän isompi meininki kun särkänniemessä.. 
Ja en vaan pysty ymmärtämään MITEN opetat jollekkin miekkavalaalle kuinka tehä voltti tai vilkuttaa tai hypätä lavalle.. Se on ihan eri asia kun koiran koulutus ja sekin on varmasti jo haastavaa… Hattua nostan jos semmosia pitäisin.

Tämän päivän kohokohta mulle oli JÄÄKARHUN näkeminen! 
En eläessäni oo semmosta nähnyt
( Vaikka Suomessahan jääkarhuja kävelee ympäri katuja amerikkalaisen nuoren mukaan ) ja nyt semmosen näin :)


Hymyssä suin kohti uutta päivää :) 




















Suunnittelee....

Hyökkää!!!! 
Sukeltaa! 
Ja lopussa sit kiitos seisoo :)




San Diego Zoo

Eläinaiheilla jatkettiin kun mentiin eläintarhaan seuraavana päivänä. Näin siellä loputkin semmoset eläimet mitä oon haaveillu näkeväni muuallakin kun TVssä. Seeproja, pandoja, jätti virtahepo ja jättikahu samoin kuin sitten söpön koalan näin, jonka harkitsin varastavani.. Iltapäivällä smmuttiin bussiin, joka vei meidät takasin Los Angelesiin!






Pandojen näkemisen jälkeen. No words needed...

We got our own panda :D


Like a boss..

















Los Angeles - Disneyland

Kaks puistoa, 15 tuntia aikaa hengata Disneyn ihmeellisessä maailmaassa, what else can I ask for? Eikai siitä sen enempää, nauttikaa kuvista :)






Tutut näkymät leffasta Cars ;)


















Gotta love exchange students :)



Tosiaan jäätiin kattomaan ilotulitus illaksi :)





Hollywood 

Viimemen päivä lähti käyntiin Hollywood signilla, jossa hengattiin hetki räpsien pakolliset turistikuvat.
Matka jatkui sen jälkeen kohti Hollywoodin walk of famea! Siellä meille annettiin säälittävät puolitoista tuntia aikaa hiihtäen niitä katuja pitkin pää painuksissa, koska siellähän se kaikki nähtävä oli!
Minä kun aina näitä kuvia niin akerasti kaikesta otan, niin hetken päästä kun kohotin katseeni kameran linssistä, en nähnyt enää ketään mun kavereita:D Olin sit sillei että noh, ei tässä mitään ja jatkoin matkaani eteenpäin yksin, kunnes törmäsin jättisuureen väkijoukkoon joka parveili siinä kadulla.
Tungin itseni läpi, ja kysäisin että mitäs täällä tapahtuu.
Vastaus oli, että Jerry Bruckheimer (televisio- ja elokuvatuottaja tunnettu mm. Pirates Of The Carribean leffoista <3 )
on nyt saamassa oman tähtensä kaikkien legendojen ja julkimoiden sekaan walk of famelle. Sitten kuulin vielä, että Johnny Depp oli tulossa pitämään puheen sinne, ja Tom Cruisekin tulee olemaan paikalla. Siinä nyt kun olin yksin niin tottakai etin itelleni parhaimman mahdollisen paikan mihin jäädä seuraamaan tätä tajuttoman hyvää säkää, että just satuttiin olemaan siellä oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Niin sitten seremonia alkoi Jerryn antaessa puheen, jota sitten seurasi Johnny Deppin puhe:) Lopuksi sitten ne poseerasi sadoille tv- kameroille, ja meidän sivusta seuraajien kameroille :) Jotkut meidän bussista käytti aikansa kierrellen ja katsellen tähtiä, mä kulutin aikani katsellen OIKEITA tähtiä :) Well spent last day right? :)

Ennen hotellille menoa käytiin maistamassa rikkaiden elämää ihaillen Rodeo Drivellä olevia luksuskauppoja.. Joku päivä kun oon rikas, sinne oon menossa shoppailemaan ;)

Illalla meitä sitten odotti big party meidän toisen bussin kanssa, ja vaikka ennakkoluulot tämmösiä bileitä kohtaan oli mitä oli, meillä oli aivan tajuttoman hauskaa.. Koko clubi oli varattu meille 115 vaihtarille, jotka kaikki tanssi sydämensä pohjasta keskiyöhön asti :)



Meidän ryhmänjohtaja Fred <3 



Hey It's Nicolas Cage!

Scarlett Johansson



Kukas se siinä:) Moikkaamassa Johnny Depp








Siinä on kyllä oikein kolmikko.
Jerry Bruckheimer, Johnny Depp JA Tom Cruise arskat päässä ;)


Ah, perus näkymä Beverly Hillsin kaduista :)

RODEO DRIVE!







Mähän kerroin aikasemmin kuinka meillä oli aina nukkumaanmenoaika, joka sitten aina lisääntyi puolella tunilla jos oltiin kiltisti. No oltiin säästetty meidän puoli tuntisia niin paljon tälle viimeselle illalle, ettei meidän tarvinnut mennä nukkumaan ollenkaan, vaan saatiin valvoa ja hyvästellä kaikki.. Kyyneliä ei kamalasti tarvinnut vielä vuodattaa, koska tiedettiin että nähään toisemme parin viikon päästä viimesessä isossa konferensissa.

Meillä oli hotelilla vapaa-aikaa joka ikinen ilta, joka vietettiin uiden, tanssien, urheillen, nauraen, juoruillen, pelaten korttia tai löhöillen poreammeessa.  Ei ollut helppoa survoa 52 ihmistä smaan poreammeeseen mutta onnnistuttiin siinäkin..:D
Se on aivan uskomatonta, kuinka ihan toisilleen tuntemattomat vaihtari nuoret  eri maista ei tarvi kuin pari päivää, ja sen jälkeen tuntuu kun oltais aina tunnettu toisemme. Meistä kaikista tuli niin läheisiä ja tärkeitä toisillemme että sitä ei voi edes kuvailla.. Se on jotain mikä pitää kokea, että sen ymmärtää, ja voin sanoa etten koskaan oo kokenut mitään vastaavaa. Oltiin perhe, ja näistä perheenjäsenistä tuli mulle todella tärkeitä ja ikuisia.
Nyt on paljon maita listassa missä saa mennä vierailemaan:)

Tuntemuksia kotiin menosta tulossa ihan varmasti pian.....

-Susa

3 kommenttia:

  1. hei, heräs kysymys et minkä järjestön kautta oot vaihdossa? ja kuuluko tollanen matka siihen hintaan ? oon itsekkin ajatellut lähteväni vuoden päästä usaan, mutta mietin vielä minkä järjestön kautta menisin, niin jos haluat kertoa vähän omaa mielipidettäs sun järjestöstä? :)

    oot todella kaunis, ja kirjoitat tosi hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Pakko sanoo et tos kuvassa on kans jon voight ( angelina jolien isä) ja kurt russel. Ei vitsi sä oot kyllä ollu onnekas ja muutenki kuulostaa toi reissu ihan super siistilt kokemukselta ! :D

    VastaaPoista
  3. Ihanan kuuloinen reissu! Saa nähdä, pääsenkö samanlaiselle ensi vuonna (oon menossa Rotareiden kautta michiganiin 13-14!) Mutta wau, noi viimeiset kuvat oli kyllä huiput... Ei ole yhtään paha olla kuuntelemassa deppin puhetta ja katsella samaan aikaan tom cruisen virnuilua.. haha ;)

    VastaaPoista